maanantai 1. syyskuuta 2014

Matkalla kainaloon

Tällä hetkellä mun kaverit on matkalla tän syksyn ekaan koulupäivään. Mä oon junassa matkalla yövuorosta kotikotiin. Asiat vois olla monella tapaa toisin. 
En sano katuvani valintoja jotka oon tehny. Silti pieni osa musta täyttyy haikeudesta vaikka tiiän tehneeni oikein. 
Mua odottaa kuitenkin kainalo, jonka olemassaolo ei oo pitkään aikaan tuntunu yhtä kutsuvalta, lohdulliselta ja todelliselta kuin nyt. Siihen on hyvä käpertyy kun kaikki muu on liikaa ja liian vähän yhtäaikaa. Se on paikka johon palataan silloin kun ei ole mitään muuta paikkaa mihin mennä. 
Anteeksianto on avain onneen. Mutta miksi muille on niin paljon helpompaa antaa anteeksi kuin itselle?

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Mun koti on nyt siisti

Mä en tiedä mitä sanoisin.
Mulla ei oo sanoja tälle epäonnistumiselle ja riittämättömyydentunteelle.
Siivosin mun kodin jotta mun olis helpompaa ajatella ja jotta mun pääkin siivoutuis samalla.
Mä harjasin vessan lattian. Pyyhin seinätkin. Vaihdoin lakanat.
Ja nyt mä oon täällä lakanoissa yksin. Turrutan tunteitani television valolla. Googlaan lentolippujen hintoja.
En uskonut että tää menisi tähän. 
Että tää ihan oikeesti menisi tähän pisteeseen. Vaikka musta joskus tuntu pahalta ja musta tuntu että haluun pois, mä jäin koska niin kuulu tehdä ja mä halusin saada asiat toimimaan. Mutta nyt sä et oo valmis tekee samoin. 
Ja mä oon yksin mun lakanoissa eikä mulla oo kihlasormusta sormessa. Siinä sormuksessa lukee joka päivä. 
Ootkohan sä pitäny sitä sormessas viime päivinä? 
Piditkö sitä sormessas eilen? 

Oon aatellu hengellistyä. Ehkä kaikki tää paha johtuu siitä että oon unohtanu jumalan. Ehkä jos rukoilen paljon ja löytäisin jumalan asiat alkais sujuu. 
Lainasin kasan selfhelp kirjoja. Minä joka vihaan selfhelp kirjoja. 
Älkää tuomitko. Mä oon yksin, eksyksissä ja epätoivonen. Mä yritän pelastaa itseni. Koska se ihminen jonka piti pelastaa mut aina ja kaikissa tilanteissa ei enää halua pelastaa mua.
Koska mä oon se kasvonsa menettänyt japanilainen joka haluaa hypätä junan alle.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Sotke mut eikun siis siivoo

Hei vaan, olin viikon lomalla ja menetin festarineitsyyteni ja siinä samalla sydämeni ruisrockille. Käsittämättömän mahtavaa.
Siinä samalla pohdin sinua ja meitä ja unelmalistaa johon tahdoit 14,8 unelmaa mutta minusta se ei ole oikea luku. 
Ymmärsin että kesä on parhaimmillaan auringon paistaessa suuren joukon ylle, bändin soittaessa, vieressä on ystävä ja tuhat tyyppiä, jotka vois muuttaa sun elämän kulun jos antaisit niille mahdollisuuden.
Yöllä bussissa poskisuudelmia kuumalta tyypiltä. Kehuja humalan takaa. Hämmennyin, tottakai. 
Huomenna mua odotetaan töissä, mutta mä tarvisin vielä ainakin kaks viikkoo lisää aikaa kasatakseni itteni. Oon yhtä sotkussa kuin mun kotikin. Voisko joku tulla siivoomaan minut ja yksiön?
Ei kulje nyt yhtään tää teksti. Anteeeks.
Koko viikonlopun mulla on ollu tosi merkityksellinen olo ja oon pohtinu lausemuotoja postauksia varten ja nyt kun lopulta kirjoitan, niin tästä ei tuu mitään.
Tiivistän: olin ruississa, oli lämmin, musiikki oli parasta koskaan kuulemaani, spotify ei kuulosta enää miltään, ihmiset oli kauniita, minä olin onnellinen, itkin ilosta, kaipuusta, onnesta, yksinäisyydestä ja haikeudesta, olin katkera jokaisesta onnellisesta pariskunnasta ja ärsyttävästä teinipissiksestä ja vippipassista, 
mutta oikeesti mitä väliä. Ymmärsin että mun ykskään kesä ei oo ollu mitään ihan vaan sen takii etten oo ollu festareilla. Aamen. 

What if our hard work ends in despair?
What if the road won't take me there?
Oh, I wish, for once, we could stay gold

What if to love and be loved's not enough?
What if I fall and can't bear to get up?
Oh, I wish, for once, we could stay gold
We could stay gold

First Aid Kit - Stay Gold

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Epäriko sydämeni

Niin taisin aivan unohtaa kertoa, että pääsin kouluun. Yliopistoon opiskelemaan äidinkielenopettajaksi. Näillä näkymin menen sinne vuoden päästä. Hirvittää ajatella, että kun valmistun olen 27. Toisin sanoen ikivanha. 
Mutta onko millään tuolla mitään väliä kun sydän on särkynyt tai ennemminkin murskautunut. Murskaa on minun sydän parkani. Tohjoa sohjoa mössöä. En jaksa enää. 
Nyt soi yltiö imelä heartbreak soittolista by spotify. Paitsi äsken tuli Ela liikkeessä -mainos. 
Sinä et vastaa. Mikä yllätys. 

perjantai 27. kesäkuuta 2014

viimeinen kesä

Tein masentavimman kesäsoittolistan varmaan koko maailman historiassa. Mutta siltä minun kesäni kuulostaa, huolimatta kaikista onnellisista hetkistä.


keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kuningasidea - Pohjolantuulet

Vaikka kuinka koetin nähdä ja ymmärtää paremmin
Ehkä sittenkin ymmärtämättä, vois olla helpommin

En tiedä mikä on vaikeempaa, 
se että muistaa vai se että jotain unohtaa
Leikitääks vielä rikkinäistä puhelinta
Tuleeks pulloposti perille, viesti nyt tuhkana taivaalle katoaa
Kova kuori, mutta sisäl jotain särkyvää
Ei oo mustaa valkosella, eikä läpinäkyvää
Tiedän ainoastaan vain se mikä on tärkeää
Mikä on tärkeää, mikä on tärkeää

Sanat lakkaa olemasta, kirjaimia paperilla
Niin kuin tää laulu sulle nauhalla kasetilla
Siinä vasta kysymys, ollakko vai eikö olla
Helpottais jos arvottais se kolikolla

En tiedä oonko enää sun

torstai 29. toukokuuta 2014

Lahja

Ulkona sataa
kodikas ropina peltikattoon
olohuoneessa uskontunnustus
peiton alla minä
palelevat varpaat
muriseva maha 
ja yksinäinen, itkevä sydän

Viesteihini ei vastata
iltaisin eikä aamuisin

Ja minä kun tunsin pahaa oloa
kun yritin löytää täydellisen lahjan
jolla olisin näyttänyt 
kuinka paljon menetät minussa

Sen sijaan:
Ostin riippumaton ja nukkumatin (se on kasvi) 
riippumatto on tehty utopiassa ja se on tarkoitettu unelmoijille.
Luulen että se on oikein juuri sinulle.