En sano katuvani valintoja jotka oon tehny. Silti pieni osa musta täyttyy haikeudesta vaikka tiiän tehneeni oikein.
Mua odottaa kuitenkin kainalo, jonka olemassaolo ei oo pitkään aikaan tuntunu yhtä kutsuvalta, lohdulliselta ja todelliselta kuin nyt. Siihen on hyvä käpertyy kun kaikki muu on liikaa ja liian vähän yhtäaikaa. Se on paikka johon palataan silloin kun ei ole mitään muuta paikkaa mihin mennä.
Anteeksianto on avain onneen. Mutta miksi muille on niin paljon helpompaa antaa anteeksi kuin itselle?
