sunnuntai 11. marraskuuta 2012

huoneet, junat, vauvat, peitot, puikot - odotus ja ikävä





Tämä biisi. Ja kaikki sen sanat. Sävelet, sanoma, soinnut. Ääni.

minä itken vähän, mutta älkää huoliko. rakkaani matkustaa kohta kohti venäjää, mutta älkää huoliko. olen taas eksynyt tieltä, mutta älkää huoliko. älkää huoliko minusta, älkää huoliko minua.

minua ei huolita.

puhelimeni on hiljaa. mietin koska sinulla mahtaa olla aikaa. rakastaa minua.

älkää huoliko, olenhan vain katkera vanha nainen. ilman omaa elämää.
on vain tämä huone, puikot ja rajallinen kuunteluaika.

paristokäyttöiset jouluvaloni ovat jo menettäneet loisteensa. tuikkuni palavat loppuun ja niin aikakin.
mietin jälleen millaista olisi olla äiti.
hypistelen pienenpieniä sukkia kaupassa.
esittelen niitä äidilleni.
hän hymyilee väkinäisesti.
hän tietää että on olemassa mahdollisuus jota hän ei tahtoisi.
vaikka kaikesta selvitään.
niin sanoi äiti aamupuurolla muutama viikko sitten.

ja minä odotan.
milloin mitäkin.
eniten rakastani, jonka juna lähtee näillä minuuteilla.
sitten lastani, jonka olen rakentanut mieleeni näinä viikkoina. jota pelkään ja toivon yhtä aikaa. mutta tiedän ettei vielä ole oikea aika kasvattaa uutta elämää.
sitten tietoa kouvolasta. vaikka tiedän että minut on tehty pettymyksistä. minut on rakennettu pettymään.
ja silti olen niin huono siinäkin
sillä kasvatan toivoa aina loppuun asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti