mulla mulle multa

Kyösti Pöystin sanoin:
NO HUHHUH!

parissa päivässä blogin seuraajia on tullut monen monta lisää!

Hassuintahan on se, että juuri ennen tätä aloin epäilemään itseäni ja tätä blogia. Mulle tuli tunne, että tää nyt vain on tämmöstä tekotaiteellista paskaa, ei ketään kiinnosta. Ja te hyvät ihmiset olette selkeästi toista mieltä, vai?

Kaikki mun tekstinihän täällä on aika puhtaasti tajunnanvirtaa. Mulle tulee tunne, että nyt pitää päästä kirjoittamaan, mä istun koneen ääreen ja annan mennä. Siinä se. Jälkeenpäin tekstejä selaillessa mietin usein, että olisihan sitä voinut vähän harkita sanansa tarkemmin ja asetella ne eri tavalla, mutta siellä ne jo ovat bittiavaruudessa.
Monet, jotka seuraavat lähinnä tätä lifestyle höttöä (itse en oikeasti muuta seuraakaan (paitsi hää- ja käsityöblogeja)) eivät tällaisesta kuvattomasta blogista, jossa outo tyttönen kirjoittaa outoa runomaista tekstiä, välitä. Hyväksyn sen täysin ja olin siitä erittäin tietoinen jo aloittaessani. Silti mulla oli joskus mielessäni melko kunnianhimoinenkin ajatus siitä, että saisin sellaisetkin, jotka eivät normaalisti tekstiblogeja lue, kiinnostumaan.
Tuskin siinä onnistun, mutta olen kiitollinen jokaisesta lukijasta anonyymistä tai julkisesta. Vakituisesta tai satunnaisesta. Vaikka kirjoitan aika pitkälti vain itselleni, olisi naurettavaa väittää, etteivät lukijat kiinnosta minua. Miksi muuten mainostaisin demi.fi:ssä.

tajusin juuri, että 'mulla' on aika ruma sana.