Yksin

Tahtoisin nukkua teevee auki,
jotta joku puhuisi minulle.

26 neliötä eivät ikinä ole tuntuneet näin tyhjiltä.

Vaaleanpunaista kyyneleiden läpi, missä olet aika?

Viime päivinä
en ole tehnyt mitään hyödyllistä paitsi ehkä koulussa.
Olen koukuttanut itseni pinterestiin.
Olen pakoillut velvollisuuksiani.

Kaikki on ihan sotkuista. En jaksa tiskata, piirtää, värittää, ommella, siivota, kirjoittaa, lukea. Istun ja makaan ja näpytän puhelinta. Suurin saavutukseni oli kun paistoin eineslihapullia paistinpannulla ja sulatin maissia mikrossa.

Miksi väsymys iskee nyt? Itken kun soitan ja toinen onkin menossa saunaan eikä ehdi puhua. Itken luultavasti vain lisää tulevina päivinä koska vanhaf. En vain kestä sitä pukuloistoa ja upeutta ja kuinka tahtoisinkaan kokea kaikki lukioperinteet uudestaan (mutta ehkä eri lukiossa, kivemmalla porukalla). Vaikka äidin mielestä mun motiivit käydä lukio oli ihan väärät, niin mitä väliä. Valkoinen hieno vappumyssy ja mahtavia perinnejuhlia. Penkkarit jäi harmittamaan. Ne jäi vähän masennuksen jalkoihin, enkä niistä pystynyt kunnolla nauttimaan. Itkin rekan kyydissä kun kaikki oli niin haikeaa. Hullua että siitä on jo vuosi.
Mihin aika katoaa, miks kaikki unohtuu ja miks jotkut asiat on vaan niin ainutkertasia? Vaikka haluisin tehä nyt monet jutut erilailla ja kokee ne uudelleen, niin silti tiiän ettei mul olis mitään tätä mitä mulla nyt on, jos menneisyydessä joku olis menny eritavalla.
Itken taas.
Tänään tein hiuksistani vaaleanpunaiset.

kotini on kouvolassa, pidän sen kaduista

Kouvola, pidän sinusta. Olet simppeli ja näppärän kokoinen. Tosin usein aamuisin mietin, miksi sekä kotini, että kouluni sijaitsevat mäellä ja miksi ne ovat niin kaukana toisistaan. Täällä lumiaurat kolaavat millin lumikerrokset, mutteivat ehdi paikalle silloin kun lunta tuiskuaa kymmeniä senttejä kerrallaan. Näen päivittäin armeija-autoja. Säätiedotukset eivät päde täällä. En vielä tunne tätä paikkaa täysin, mutta silti saapastelen ympäriinsä kuin olisin asiantuntija. Täällä on koti ja täällä määrään minä. Syön juustonaksuja aamiaiseksi ja ostan haisevaa juustoa. josta en pidä. Olavikin tulee tänne myös ja moni muu. Menen katsomaan tottakai. Kouvola on kelpo paikka asustaa. Ei ehkä sieltä kauneimmasta päästä, mutta en minä oikeastaan välitä.

 Kuvasin lempi katuni koulumatkani varrelta. Ensimmäinen on niin hipsteri, että on varmaan pakko muuttaa sinne.

Eilen haaveilin esimerkiksi seuraavista asioista:
tatuoinnista
häämekoista
lapsesta

Taidan olla kipeä. Se on hyvä syy tepastella yksiössä batmankalsareissa ja paavopesusieni tossuissa.
t. tuleva stailisti

Torstain toivoja

Oon yllättäen innostunut lisäilemään kuvia postauksiin.

Tänään
Torstai on toivoa täynnä
Kivi vierähti sydämeltä
Harjoittelin koulussa kankaanpainantaa

Ostin myös ihan hirveesti herkkuja koska
a) viikonloppu alkoi
b) asiat järjestyy
c) olen laihdutuskuurilla

Teen ruokaa. Ihan hullua, koska yleensä en jaksa. Biojäte on täynnä grillisipsejä.

päijää

Mun pitäisi tehdä kirjoitelmaa t-paitani elämänkaaresta, mutta sen sijaan päätin tulla tekemään postauksen maidosta.

Oon ihan hulluna maitoon. Maito on parasta. Ihanaa ja hyvää ja mikä parasta se on terveellistä. Siinä on ruoka-aine jota saa hyvillä mielin lomottaa mahan täyteen. Ja maidosta tehdään vaikka mitä herkkuja: juustoja, jätskiä (jota fanitan myös) ja jogurttia (huomatkaa jogurtti, ei jukurtti. hyi.)
 Olen oikea maitotyttö.
Omilleni muuttamisen jälkeen olen ikäväkseni todennut maidon olevan valitettavan kallista. En silti voi olla ostamatta sitä. Tänään tein suuren ja vaikean päätöksen ja ostin valion maidon sijaan pirkkaa, koska se oli melkein euron halvempaa.
Minulla kun on jokaisen maidonystävän pahin vihollinen: laktoosi-intoleranssi. Onneksi melkein mitä vain maitotuotteita valmistetaan nykyisin myös laktoosittomana.
 (Voi sitä riemua kun löysin  valion play maitokaakaota laktoosittomana, silmät loistaen esittelin sitä ystävilleni kuin maailman suurinta ja upeinta ihmettä). Laktoosittomuus tosin nostaa myös hintaa tuotteessa kuin tuotteessa. Epäreilua. Vaadin jotain vammaisapurahaa, kuulemma keliaatikotkin saa semmoista.







Tähän kaikkeen maitohöpötykseen toteatte varmaan kinosti vitusti. Tahdon kuitenkin kiittää kaikkia ihanaisia lukijoitani ja erityiskiitos kaikille, jotka vaivautuvat kommentoimaan ja piristämään päiviäni.
Ootte yhtä parhaita kuin maito.

ps. otsikko viittaa lapsena käyttämääni nimitykseen maidosta.

pps. vaihdoin myös vähän blogin värejä, koska olen ihan hullaantunut harmaa-keltainen komboon!

Salmiakkeja roskiksessa

Yksin oleminen on sitä kun kukaan ei ole syömässä karkkipussin salmiakkeja.

Itkettää ehkä vähän, kun pyykit on levällään ja talo sekaisin. Niin on vähän sydänkin tai ehkei se ole täällä ollenkaan. Se jäi tuonne josta juuri äsken tulin.

Katson jussigaalaa ja mietin että tahdon olla tuollainen joka palkitaan.

Voi ei

Mä olen todella ja aidosti pahoillani, ettei blogi ole päivittynyt aikoihin. Oikeesti. Lukijoita ilmestyi ja olin innoissani, mutta silti en muka löytänyt aikaa tai jaksamista kirjaamaan ajatuksiani ylös. Tämäkin päivitys syntyy puhelimella, ihan vain ilmoittaakseni olevani yhä elossa ja haluavani jatkaa. Koulu, tuo ikuinen bloggaajien tekosyy on vienyt mehut minustakin. Työtahti ammattikorkeakoulussa on aika huima ja käy raskaaksi varsinkin tämmöiselle joka jättää kaiken viime tippaan. Päivätkin ovat 9-16 joten iltasellakaan ei jaksa enää ryhtyä mihinkään.

Nyt mut nakitettiin pölyjen pyyhintään.
Koitan saada sunnuntaina kunnon postauksen tehtyä jahka olen taas turvallisesti kouvostoliitossa. Kiitos ja näkemiin.