Viime päivinä
en ole tehnyt mitään hyödyllistä paitsi ehkä koulussa.
Olen koukuttanut itseni pinterestiin.
Olen pakoillut velvollisuuksiani.
Kaikki on ihan sotkuista. En jaksa tiskata, piirtää, värittää, ommella, siivota, kirjoittaa, lukea. Istun ja makaan ja näpytän puhelinta. Suurin saavutukseni oli kun paistoin eineslihapullia paistinpannulla ja sulatin maissia mikrossa.
Miksi väsymys iskee nyt? Itken kun soitan ja toinen onkin menossa saunaan eikä ehdi puhua. Itken luultavasti vain lisää tulevina päivinä koska vanhaf. En vain kestä sitä pukuloistoa ja upeutta ja kuinka tahtoisinkaan kokea kaikki lukioperinteet uudestaan (mutta ehkä eri lukiossa, kivemmalla porukalla). Vaikka äidin mielestä mun motiivit käydä lukio oli ihan väärät, niin mitä väliä. Valkoinen hieno vappumyssy ja mahtavia perinnejuhlia. Penkkarit jäi harmittamaan. Ne jäi vähän masennuksen jalkoihin, enkä niistä pystynyt kunnolla nauttimaan. Itkin rekan kyydissä kun kaikki oli niin haikeaa. Hullua että siitä on jo vuosi.
Mihin aika katoaa, miks kaikki unohtuu ja miks jotkut asiat on vaan niin ainutkertasia? Vaikka haluisin tehä nyt monet jutut erilailla ja kokee ne uudelleen, niin silti tiiän ettei mul olis mitään tätä mitä mulla nyt on, jos menneisyydessä joku olis menny eritavalla.
Itken taas.
Tänään tein hiuksistani vaaleanpunaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti