Kaikki on kiinni siitä omasta pääkopasta. Päättääkö uskoa vai ei. On tosi paljon helpompaa olla uskomatta.
Eilen illalla mulla naksahteli päässä ja aamulla kun heräsin tartuin vihdoin pääsykoekirjaan. Mä päätin että uskon itseeni. Ainakin tänään.
Toivottavasti huomennakin.
Oikeesti voin tehä mitä vaan.
Ainakin melkein. Mun ei tarvi ajatella mitään mitä mun kaverit sanoo ja ajattelee, mitä mun vuokranantaja ajattelee mitä mun äiti ajattelee mitä mun koulu ajattelee. Riittää kun tiedostan mitä itse ajattelen.
Jos mulla ei oo motivaatiota ja intohimoa tehdä jotain niin ei mun tarvitse tehdä sitä.
Paitsi tiskata täytyy.
Ja imuroida.
Mutta nekin voi tehdä jammaillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti