torstai 24. huhtikuuta 2014

Näkymätön lapsi

Luen muumi kirjaa sen sijaan että lukisin pääsykokeisiin. Olen koko päivän pidätellyt itkua. 
Paula sanoi että olen nykyään koko ajan vihainen. Niin olenkin. Söin suklaata enkä mennyt salille. Päässä jyskyttää 'läskiläskiläskiläski'.
Mietin koska minusta on tullut näin ilkeä itselleni ja muille.

"Nyt hän istuu kotonaan ja luulee, etten minä ole koskaan kokenut mitään. Minähän koen joka päivä maailmanlopun ja kuitenkin pukeudun ja riisuudun ja syön ja pesen astioita ja pidän teekutsuja aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut! Viljonkka pisti kuononsa esille ja tuijotti ankarana ulos pimeään ja sanoi: - Minä näytän teille vielä. Mitä lienee sitten sillä tarkoittanut. Sitten hän ryömi peittonsa alle ja painoi käpälät korvilleen."
- Tove Jansson: Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin


2 kommenttia:

  1. haluutko paljastaa että mihinkä sä haet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä se mikään salaisuus ole! Hain vähän sinne sun tänne kun en tiennyt mitä haluisin tehdä. Jyväskylään äidinkielenopettajaksi, tampereelle mediaa ja journalismii yliopistoon ja amkoohon, kulttuurituottajaksi jyväskylään ja opoks joensuuhun, tosin sen suhteen luovutin jo..

      Poista