mutta ilmeisesti olen jo sinunkin näköpiirisi ulottumattomissa.
Tai ehkä et vain enää jaksa kuunnella.
Sinullahan on nyt kaikkea, esityksiä ja ystäviä ja jatkoja, etkoja, puistokaljaa, taiteilijoita ja aurinkoa, lahjoja ja kehuja, ruusuja ja piilolinssitkin.
Sinut nähdään ja minä painun pidemmälle varjoihin.
Kasvatan hiuksiani, ostan uusia vaatteita, laihdutan, nostan rautaa. Tahdon niin kovasti näkyä, tulla huomatuksi, tulla muistetuksi. HUOMATKAA NÄÄTTEKÖ KUULETTEKO MÄ OLEN TÄSSÄ JA TAHDON ETTÄ NÄÄTTE MUT! NÄHKÄÄ. NYT.
Anteeksi että olen tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti