Uutta

Hei, muutin hieman ulkoasua.
Olisi hauskaa kuulla teidänkin mielipiteenne asiasta.

täytä sieluni tyhjyydellä

En tiedä mitä minusta tulee.
Istuin koneella ja vaivuin jonkin asteiseen flow-tilaan. Kuuntelin William Fitzsimmonssia ja kohtasin mahtavaa lahjakkuutta. Olin jo miltei unohtanut kyseisen blogin, mutta nyt uppouduin sen syövereihin ja tämä hetki tuntui täydellisemmältä kuin koskaan. Tunsin itseni täydeksi ja silti niin keskeneräiseksi yhtä aikaa.
En osaa edes kuvailla sitä tunnetta joka on täyttänyt minut tälläkin hetkellä.
Tein itselleni pitsaa.

En ole koskaan ollut sellainen, joka tietää mitä haluaa olla. Pienenä sanoin, että minusta tulee missi ja presidentti. Mummo sanoi, etten voi olla molempia.


-
Suljen silmäni ja annan musiikin ja tämän hetken täyttää koko sieluni. Kylmät väreet ja ehkä muutama kyynelkin.
-

Kun pääsin syksyllä tänne kouluun, ajattelin, että vihdoinkin palaset loksahtavat paikoilleen. Löydän paikkani ja saavutan unelmani. Uskon kohtaloon, if it's meant to be, it will be.
Tiedän, että koulua on takana vasta muutama hassu kuukausi, mutta se ei ole vielä tuntunut omalta. Olemme tehneet asioita, jotka tuntuvat kaukaisilta ja turhilta. Ne eivät tunnu olevan missään yhteydessä omiin haaveisiini ja toiveisiini.
Vaikka kevät oli hienoa aikaa elämässäni ja tapasin huippu tyyppejä, olen nyt kesän aikana yksikseni saanut aikaa ajatella ja pohtia.
En tiedä haluanko jatkaa tällä alalla. Tarkoitan vain, että on niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista. Kuinka voin tietää mitä todella, siis todella, haluan tehdä, jos en kokeile kaikkea.
Mitä jos pääsin tänne kouluun, vain huomatakseni, että minun kuuluukin pyrkiä jonnekin muualle?
Tuntuu siltä että tahdon itselleni jotain enemmän. En tiedä mitä tuo epämääräinen enemmän voisi olla, mutta minulla on vahva tunne siitä, että tämä ei ehkä riitä.

But you keep the promise anyway

“Some people don't understand the promises they're making when they make them," I said.

"Right, of course. But you keep the promise anyway. That's what love is. Love is keeping the promise anyway.” 

― John Green, The fault in our stars

Aidosti ja makeasti

Kaiken tämän angstailun jälkeen on ihanaa tulla kertomaan, että tänään mulla on ollut mainio päivä.

Olin zumbassa melkein eturivissä.
Näytin peilissä naurettavalta, mutta en välittänyt.
Ohjaaja hymyili minulle ja menin hämilleni.

Töissä oli ihan mahtavaa. Nauroin aidosti ja makeasti monta kertaa.

Olen kiitollinen tästä päivästä.
Olen kiitollinen mahtavista työkavereista.
Olen kiitollinen siitä että olen taas löytänyt liikkumisen ilon.
Olen kiitollinen tämän päivän asustani, josta tykkäsin paljon.
Olen kiitollinen vaniljajäätelöstä pakkasessa, jonka voin syödä tai jättää syömättä.

Tänään olen viihtynyt itsessäni. Rakastan elämääni täällä. Rakastan minua. 
En huoli koulusta tai sinusta. Tänään olen melkein valmis hyväksymään kaiken meidän tulevaisuudessamme.

Kirottu järkevyys

En tahdo mennä enää kouluun.

Tiedän. 

Ihan mielettömän upeaa kun pääsin sinne, upeetaa mahtavaaa jeejeee. 

Mun pitäisi olla kiitollinen, että oon siellä mahtavien tyyppien joukossa ja opiskelen unelma alaa, josta työllistyn en mihinkään.

Mulla ei vaan ole tippaakaan motivaatiota tän kesän jäljiltä. 

Jos saisin olla tyhmä ja sokea, elää hetkessä ja tehdä päätökset täysin kokonaan oman mieleni mukaan, välittämättä lainkaan muiden sanomisista, jättäisin koulun samantien. En palaisi sinne 2.9. vaan jatkaisin töissä. 

Niin hohdokasta kuin hampurilaisten paistaminen onkin.

Keräisin ja säästäisin rahaa vuoden ja lähtisin sitten vaikka aupairiksi maailmalle. Jenkkeihin tai Australiaan. Tai Uuteen-Seelantiin. Oon aina halunnut päästä Australiaan.

Viime syksynä harkitsin aupairiksi lähtemistä, mutta silloin en ollut valmis.

Ehkä nyt olisin. 

Kaikki muu onkin sitten kesken ja levällään.

Seikkailut saa odottaa. 

Eniten harmittaa oma järkevyyteni.

Sä oot mun ystäväni uskollinen

Tänään kulkiessani yksin pitkin kauppakeskuksen liian avaria käytäviä tunsin olevani enemmän yksin kuin pitkään aikaan. Yksinäisyys pusertui sydämeni ympärille taakaksi ja verhoksi jonka takaa katselin muita ihmisiä. Näin vain kaikkea jota minulle ei ollut eikä mahdollisesti tule koskaan olemaankaan. 

Jos olisin saanut itse päättää olisin jäänyt siihen istumaan ja itkemään kunnes vartijat taluttavat minut kello 18.00 ulos, mutta koska olin luvannut mennä töihin, nousin ylös ja pyöräilin mäkkäriin. Itku saa odottaa vielä kahdeksan tuntia.

timantit on ikuisia, mikään muu ei niinkään

Joo, ei ehkä mikään perinteinen mun kappale, mutta jotenkin vaan tää uppos ja syvälle heti ekalla kuuntelulla. Huomasin videolta myös että cheek on ihan selkee Suomen Chuck Bass ja no, se on mun heikko kohtani.

Onko tämä elämä nyt se mun elämä?
Onko tää se polku jonka mä kuljen loppuun asti?
Viime päivinä siltä ei ole tuntunut. Sen sijaan 'lopulta olemme kuitenkin yksin' on saanut entistä suuremman merkityksen.
Pelkään epäonnistumista ja muiden puheita selkäni takana.
Pelkään rumia ajatuksia muiden mielissä.
He eivät tiedä mitä me koemme.
Ne ei tiedä mitä mulle on tapahtumassa.

Tämä ei ole sitä mitä minä halusin tai haluan.
Tästä en ole ikinä haaveillut tai toivonut. Tämä ei ole mikään Disney-elokuva.

Päätöksien tekeminen on vaikeaa. En tiedä kumpi on vaikeampaa, lähteminen vai jääminen.

Laitan kaikki elämänmittaiset haaveeni jäihin. En katsele enää kuvia puvuista, kakuista tai kimpuista. En jää katsomaan lastenrattaiden perään niiden kulkiessa ohi.

Selaan tuhansia kuvia tatuoinneista ja suunnittelen matkoja Norjaan ja Afrikkaan.
Aion elää itselleni. säästää itseeni, enkä mihinkään illuusioon normaalista.
Et pitäisi tästä mitä olen kirjoittanut. Se sattuisi sinuun, kuin puukko selkään, siksi on hyvä ettet tätä nää.

Sanoinhan minä aina joka päivä, enemmän ja enemmän.
Viime aikoina se on ollut vähemmän ja vähemmän totta.

Silloin en ymmärtänyt mitä lupasin ja mitä sinä halusit.

valkoinen laiva on lastattu meillä

"Kuka on kokenut tänä kesänä elämänsä suurinta rakkautta?"
Me huudamme kädet ilmassa.

En jaksanut onneksi olla kauaa vihainen.
Kun Kaiken jälkeen olet kaunis soi, minä itkin rakastin sinua lujempaa kuin koskaan.