sunnuntai 11. elokuuta 2013
timantit on ikuisia, mikään muu ei niinkään
Joo, ei ehkä mikään perinteinen mun kappale, mutta jotenkin vaan tää uppos ja syvälle heti ekalla kuuntelulla. Huomasin videolta myös että cheek on ihan selkee Suomen Chuck Bass ja no, se on mun heikko kohtani.
Onko tämä elämä nyt se mun elämä?
Onko tää se polku jonka mä kuljen loppuun asti?
Viime päivinä siltä ei ole tuntunut. Sen sijaan 'lopulta olemme kuitenkin yksin' on saanut entistä suuremman merkityksen.
Pelkään epäonnistumista ja muiden puheita selkäni takana.
Pelkään rumia ajatuksia muiden mielissä.
He eivät tiedä mitä me koemme.
Ne ei tiedä mitä mulle on tapahtumassa.
Tämä ei ole sitä mitä minä halusin tai haluan.
Tästä en ole ikinä haaveillut tai toivonut. Tämä ei ole mikään Disney-elokuva.
Päätöksien tekeminen on vaikeaa. En tiedä kumpi on vaikeampaa, lähteminen vai jääminen.
Laitan kaikki elämänmittaiset haaveeni jäihin. En katsele enää kuvia puvuista, kakuista tai kimpuista. En jää katsomaan lastenrattaiden perään niiden kulkiessa ohi.
Selaan tuhansia kuvia tatuoinneista ja suunnittelen matkoja Norjaan ja Afrikkaan.
Aion elää itselleni. säästää itseeni, enkä mihinkään illuusioon normaalista.
Et pitäisi tästä mitä olen kirjoittanut. Se sattuisi sinuun, kuin puukko selkään, siksi on hyvä ettet tätä nää.
Sanoinhan minä aina joka päivä, enemmän ja enemmän.
Viime aikoina se on ollut vähemmän ja vähemmän totta.
Silloin en ymmärtänyt mitä lupasin ja mitä sinä halusit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti