Tiedän.
Ihan mielettömän upeaa kun pääsin sinne, upeetaa mahtavaaa jeejeee.
Mun pitäisi olla kiitollinen, että oon siellä mahtavien tyyppien joukossa ja opiskelen unelma alaa, josta työllistyn en mihinkään.
Mulla ei vaan ole tippaakaan motivaatiota tän kesän jäljiltä.
Jos saisin olla tyhmä ja sokea, elää hetkessä ja tehdä päätökset täysin kokonaan oman mieleni mukaan, välittämättä lainkaan muiden sanomisista, jättäisin koulun samantien. En palaisi sinne 2.9. vaan jatkaisin töissä.
Niin hohdokasta kuin hampurilaisten paistaminen onkin.
Keräisin ja säästäisin rahaa vuoden ja lähtisin sitten vaikka aupairiksi maailmalle. Jenkkeihin tai Australiaan. Tai Uuteen-Seelantiin. Oon aina halunnut päästä Australiaan.
Viime syksynä harkitsin aupairiksi lähtemistä, mutta silloin en ollut valmis.
Ehkä nyt olisin.
Kaikki muu onkin sitten kesken ja levällään.
Seikkailut saa odottaa.
Eniten harmittaa oma järkevyyteni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti