Kukapa siitä tykkäisi. Koen häviäväni usemmin kuin keskiverto ihminen. Aina kaikessa. Jos voitan korttipelissä sitä ei lasketa. Tai jos voitan viisi euroa viisi euroa maksaneesta arvasta niin sitäkään ei lasketa. Tai jos nettisivulla on banneri että "onneksi olkoon olet juuri voittanut 100 miljoonaa!!! Tämä ei ole vitsi!!" niin sitäkään ei lasketa.
Eli häviän yleensä. Sellaisissa asioissa joilla on väliä. Ehkä siksi olen niin katkera.
Olin aivan sietämätön ala-asteen liikuntatunneilla. Saatoin nostaa hirvittävän metelin hävitystä jalkapallopelistä ja lietsoa vihaa rinnakkaisluokan tyttöjä kohtaan, koska ne ihan saletisti huijasi. Liian monta kertaa haukuin jotain kakkapääksi ja itkin pukuhuoneessa tunnin jälkeen.
Sittemmin olen oppinut häviämään hieman vähemmän dramaattisesti. Tai ehkä ennemminkin tottunut.
Joukkuelajia 12 vuotta pelanneena on vaikea välttyä tappioilta. Itkin kiltisti pää painuksissa sen sijaan että olisin mennyt hakkaamaan virnuilevan vastustajan. Sekin on tosin ollut lähellä. Nyt kun tarkemmin mietin niin kyllä mä silloinkin haukuin milloin tuomarit, milloin vastustajat (en tietenkään päin naamaa (ainakaan kovin usein)). Yleensä molemmat. Ne ei vaan olleet enää kakkapäitä vaan paskapäitä. Joten en ole tainnut oppia yhtään mitään. Noniin loistavaa, tulipa hyvä mieli tästä oivalluksesta.
Joka tapauksessa vihaan häviämistä. Viimeksi hävisin eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti