Elämä on vittupää

Voisin olla jossain niin siistissä paikassa tekee siistei juttui tapaamas ihmisii joita ihailen yli kaiken. Jos elämässä vois voittaa. Tai jotkut voittaa, mä en. Sen sijaan istun finnivoiteet naamas sängyssä batmankalsareissa, katon niitä siistei tyyppejä telkkarista ja vedin pussillisen pakasteranskalaisia. 

Elämä on vittupää.

Se tekee kiusaa ihan tahallaan. Antaa tilaisuuksia, laittaa sut epäonnistumaan, viiltelee sut täyteen syviä ja kipeitä haavoja, ripottelee niihin suolaa, vääntelee puukkoo edestakas ympäriämpäri. 

Ja nauraa. Hykertelee. 

Muahahahhahahahaahahhahaa.

Koskaan ei pääse paranemaan, en saa arpia, pelkkiä isoja ja ammottavia avohaavoja.

Mitä mun kuuluu olla ja tehä? 

Voisko joku vittupää nyt pudottaa jonku juonipaljastuskirjan mun elämästä etten ois näin kadoksissa.