Leikkiapina

Kiljuin riemusta aamun lehteä lukiessani. Samuli Putron uuden levyn Tavalliset hautajaiset julkistus oli täysin lipunut ohitseni, mutta nyt lehdessä (oikeastaan eilisessä lehdessä, jonka luin vasta nyt) oli siitä arvostelu ja havahduin itsekin tähän ilouutiseen. Levy sai hyvät arvostelut, ja hyppelehdinkin koneeni ääreen klikkailemaan spotifystä kauan kaipaamiani Putron soimaan. Toistaiseksi levy on ollut silkkaa pettymystä. Mikään biisi ei sykähdyttänyt Olet puolisoni nyt -hitin tavoin. Masentavaa. Mutta olen päättänyt olla sinnikäs ja pakkokuunnella kyseistä plättyä niin kauan että rakastan sitä. Vaatihan PMMP:n uusin Rakkaudesta useamman kuuntelukerran ennen kuin lämpenin sille. Tai oikeastaan roihahdin suorastaan liekkeihin. Joten en ole luovuttanut.




Eilen me tanssimme ja nauroimme alakerrassanne. Vanhempasi olivat iloisia, en ole koskaan kuullut äitisi kikattavan sillä tavalla. Se oli niin ihanaa ja idyllistä. Kuin kohtaus jostain elokuvasta. Oli kuuma ja olimme kaikki aivan hiestä märkiä kun chachasimme törmäillen huonekaluihin ja toisiimme. Rakastin jokaista hetkeä ja jokaista hikipisaraa, jonka pudotit päälleni.

Eilen uhosin niin kovasti. Me suunnittelimme sormuksia. Tänään en suostunut astumaan sisään kultasepän liikkeeseen. Katselimme ikkunasta, mutta minua ahdistivat myyjien katseet lasin toisella puolella. Saatoin tuntea ne kun kumarruin osoittamaan kihlasormuksia alk. 79€. Niinpä kiskoin sinut oven ohi, vaikka sinä olisit ollut valmis astelemaan sisään. Ehkäpä juuri tässä punnitaan se, olenko valmis. Se, kuinka aikuinen, vanha ja tosissaan sitä loppujen lopuksi on.
Vaikka toisaalta, tällainen minä olen aina. Minua pelottaa soittaa tutulle kampaajalle, pelottaa tulla sinua koulun pihaan vastaan, pelottaa kysyä kaupassa myyjältä missä suolasuihkeet hiuksille ovat. Miksei siis pelottaisi mennä kultasepänliikkeeseen sovittamaan kihloja. Varsinkin kun on nuori. Hehän katsovat nenänvarttaan pitkin. Nuoriin ei uskota. "Teinikihlat", he kuiskaavat työkaverilleen meidän astuessa ulos liikkeestä. "Kauankohan tuokin kestää"
Kyllä minä tiedän.

Näimme miehen, joka kantoi pientä leikkiapinaa. Sellaisia mainostettiin televisiossa, kun olin lapsi.