Mua vituttaa. Mua vituttaa. Mua vituttaa. Mua vituttaa. Mua vituttaa. Mua vituttaa. Mua vituttaa. Mua vituttaa. Mua vituttaa. Mua vituttaa. Mua vituttaa. Mua vituttaa.
Helpotti.
Tai ehkei sittenkään.
Syynä tähän kaikkeen se, että en saanut katsoa haluamaani leffaa televisiosta. Tai olisin saanut, mutta olisitteko itse jäänyt siihen tyytyväisenä tapittamaan, kun ensin suututitte alunperin teeveetä katsoneen. Ja minähän vain pyysin vaihtamaan kanavaa. Kyllä, olen 19-vuotias kypsä aikuinen.
Äiti välitti minulle tänään lottokupongin. Olin jättänyt henkkarit kotiin, joten en voinut ostaa sitä itse. Seisoin siinä vieressä ja äiti ojensi lapun mulle, niin eikös tämä citymarketin nelikymppinen infopisteen myyjä nenäkoru (!) väpättäen alkanu multakin papereita tivaamaan. Voi jumalauta mä sanon.
Nauretravintahan tässä on se, että multa ei ikinä kaupasta alkoholia ostaessani kysytty papereita, mutta kun ostan joka viikkoisen, euron maksavan lottorivin, alkaa myyjiä ikä kiinnostamaan.
Kai se on vaan niin paljon turmiollisempaa se euron uhkapelaaminen, kuin alaikäisten joka viikkoinen ryyppääminen.
P.S. Se sun teinimäinen nenäkoru näytti naurettavalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti