Minä olen tullut kotiin

Minä olen tässä. Sinä olet siellä. Minulla on ikävä, vaikka erostamme on vain tunti.
He sanovat, että me olemme nuoria. Niin me olemmekin. Estääkö se meitä tuntemasta? Tekeekö se tunteistamme vähemmän vakavasti otettavia? Niin he sanovat.

Nuorille sanotaan, että pitäisi odottaa. En ole kärsivällinen. Minä syöksyn asioihin. Syöksyn päätä pahkaa asioihin, innostun ja sitten en innostukaan. Asiat vaipuvat unohdukseen.

Tämä ei ole sellainen asia.

Tämä on rakkautta, suurta ja syvää, puhdasta ja läpitunkevaa.

Ikäni ei tee siitä vähemmän totta. Miksi minun täytyy puolustella tunteita, joita 20 vuotta naimisissa elänyt pari osaa selittää sen paremmin kuin minäkään. Sen vain tuntee.
Tiedättehän, sielunkumppanin. Sen tuntee sydämensä jokaista sopukkaa myöten.
Tässä tämä nyt on, minä olen tullut kotiin.

Joten älkää vaatiko minua selittämään. Iloitkaa ja olkaa onnellisia, sillä minä olen löytänyt ihmisen, josta en koskaan aio päästää irti.

---

Tänään ajattelin kuolemaasi. Kuvittelin hautajaisesi. Voi, kuinka itkinkään olkaasi vasten. Sanoit, ettei ole syytä huoleen. Sinä et jätä minua. Sinä lupasit. Uskon sinua.
Mutta pelko kalvaa sydäntäni.