perjantai 31. elokuuta 2012

BÄNGBÄNGBÄNG



Eilinen ei mennyt ihan putkeen. Näin kauniisti sanottuna.
Tuntuu pahalta, kun suunnittelee niin kovasti kaikenlaista. Mulla on ollut viime kevättalvesta noin viisi erilaista suunnitelmaa, joihin oon uskonu ihan täysillä, joita oon tahtonu ja yrittäny saada tästä elämästä kii niiden avulla.
Jokainen niistä on päättynyt murskajaisiin.
BÄNGBÄNGBÄNG revolverilla suoraan päähän.
Lihanuijalla tohjoksi.
Tehosekoittimella sileäksi soossiksi.

Tiedättekö sen tunteen kun haaveilette oikein kovasti jostain? Teette suunnitelmia ja yritätte rakentaa tulevaisuuttanne.
Ja kaikki, IHAN KAIKKI mitä te teette lytätään täydellisesti.

Valehtelematta mä harkitsin eilen itseni hirttämistä (en osaa tehdä hirttosilmukkaa) tai yliannostusta tai jotain että tää loppuis.
Mulla on vaan liian rakkaita ihmisiä ja liian suuri moraali sellaiseen itseni totaaliseen lopettamiseen.

Mutta mä itkin. Paljon. Tauotta. Eikä se juurikaan auttanut.

Nyt ollaan taas pisteessä nolla. Ja mua itkettää taas. En jaksa enää yhtään suunnitelmaa. Mulla on mennyt usko mun tulevaisuuteen.
Kertokaa oikeesti mihin mun kuuluu mennä, mitä mun kuuluu tehdä, koska aina kun luulen selvittäneeni sen pamautetaan ovi naamalle.

Haistakaa paska kaikki. Koko Suomen kansa, valtio ja koululaitokset. Haistakaa paska kaikki lukiot ja päättäjät. Te jotka, vaaditte meiltä nuorilta täydellistä koulusta kouluun koulusta uraputkeen uraputkesta hautaan -suoritusta. Te kaikki jotka tungette meidät lootiin, kas näin pitää tehdä olet kuraa kenkäni pohjassa, jos et tee niin kuin minä sanon.
Helvetti.

Tiivistetysti.
Tarjoilija puoli ei onnistunut.
Keväällä voin halutessani kokeilla uudelleen.
Tai vaihtoehtoisesti ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, hakea johonkin kaksi kuukautta kestävään 'tarjoilijantyö tutuksi' juttuun, soittaa jollekin naiselle ja yrittää sopia sen kanssa tapaaminen.
Ainiin ja kaikki tuo ennen huomista Rodokselle lähtöö.
Päätin olla tekemättä mitään. Hiiteen kaikki.
Mä lähden huomenna Kreikkaan ja unohan kaiken.
Sitten mun on pakko aloittaa alusta. Taas.
Mutta nyt mä yritän unohtaa kaiken paskan ja keskittyy pitää kivan loman.

Oli mulla eilen ihan kivaakin, noin tunnin ajan illalla. Meillä oli tanssitunti Ässän kanssa ja no, sehän on aina mukavaa.

Mitä teille kuuluu?

2 kommenttia:

  1. Samaistuin ihan liikaa. D:
    Sama vähän täälläkin, ei nappaa oikein mikään, varsinkaan koulu. Kävin lukiota kaksi vuotta tajutakseni, että se on turha instituutio, ja nyt pitäisi kouluttautua pari vuotta, että voin ryhtyä hulluksi erakoituneeksi taiteilijaksi.

    Jaksamista, jään seurailemaan. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä mua opiskelu kiinnostais paljonkin, jos vaan mut johonkin otettaisiin, jos vaan tietäisin mihin mun kuuluu mennä. Mä suoritin koko lukion kelpo arvosanoin, mutta koko viimeisen vuoden saarnasinkin siitä, kuinka turha koko paikka on. Yleissivistys phah. Mutta kiitos seurailusta ja ymmärryksestä. Nyt on vuorossa pieni irtiotto, jospa sitten jaksaisi taas :)

      Poista