O ja M

Kotona tuoksuu ruoka.
Söin viisi omenaa.
Siivosin vaatehuoneen. Nyt hyllyt ovat siistit ja pinot suoria. Ainakin siihen saakka kun päätän pukeutua.

Yritin pakata tavaroita Rodosta varten. Luulin, että selviän vähällä, mutta tällä hetkellä tilanne näyttää aivan päin vastaiselta.

BBC Sherlock on itkettänyt jo kolmatta päivää putkeen.

Mä kirjoitan ja kukaan ei lue. Ei se haittaa. Koska nää mun juttuja, kunhan höpisen vanha nainen. Nuorukainen.

Yritin värjätä hiukseni punaisiksi tietokoneruudulla, mutta turhauduin, kun väri ei näyttänytkään hyvältä. "Valhetta!" huusin ja suljin mokoman ohjelman.

Näppäimistöni o ja m ovat jotenkin jumiutuneet, eivätkä toimi kunnolla, mikä sapettaa minua kovin. Hakkaan niitä minkä kerkeän ja mitään ei tapahdu.
Tulkaa nyt joku pelastamaan.

Kohta pitäisi hiipiä jäähalliin. Siellä opetan pieniä palleroisia peruuttamaan luistimet jalassa.
 Hirveen hienosti luistelet, kyllä sä opit vielä sirklaamaan, kato näin, ai et kato, hei kuunnelkaas, ai ette kuuntele, tehkää sit vittu mitä haluutte, ai ette tee, ai no nyt sä kaaduit ja sua itkettää, isi on tuol mee sen luo, en kiristä luistimia.
 Suurin osa niistä penskoista on tosi kivoja ja sympaattisia ja osaa käyttäytyy. Sit on muutama koheltaja, jotka hakee huomioo/osaam muka jo kaiken/ei jaksa/ei kiinnosta tehä. Mikäs siinä, mulla on kympin tuntipalkka, teidän isit ja äitit maksaa ittensä kipeeks tästä harrastuksesta ja jääajasta, käyttäkää se miten haluutte.
Kuulostan katkeralta, mut en mä oikeesti oo. Ainoo asia, mikä mua risoo on se, etten nää Ässää tänää.
Ei, en voi elää hetkeäkään ilman häntä.